2017-04-21

Kevätsiivousta ja yleistä löpinää karsimisesta.

KonMari ja kevätsiivous

Kaappien kevätsiivous on ollut kyllä huippu helppoa KonMarituksen jälkeen. Siivotessa löytyy toki edelleen jotain ylimääräistä, mutta on ihanaa, ettei tavaramäärään huku!

Olen toki aina ollut aika minimalismiin taipuvainen, mutta lapsiperheessä tavaraa kertyy salakavalasti. Tietenkin on vielä mies, joka säästää kaikenlaista kaapin perälle, mutta toisaalta KonMari on tuonut tähänkin asiaan tasapainoa. En voi vastata miehen tavaroista, eikä mun tarvitsekaan! Toisin, kun motkottaisin miehen tavaramäärästä, niin voin keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti vaikuttaa arjessa. Käymällä läpi niitä yhteisiä keittiövälineitä, omia kirjoja ja kansioita, sekä lasten tavaroita ja vaatteita, niin tavaraa vähentämällä arki helpottuu valtavasti. Koska miehen tavaroille jää tarpeeksi tilaa, niin niiden määrällä ei loppupeleissä ole oikeasti merkitystä. Mies on toki vähentänyt tavarakuormaansa tässä sivussa, sillä tavaran vähentäminen tarttuu vääjäämättä... 

Keittiön kaappeja siivotessani laitoin pois mm. muutamia vanhentuneita mausteita. Mautekaappi alkoi oikeastaan pirskahdella enemmänkin siinä vaiheessa, kun huomasin jäljelle jääneen vaan luomulaatuiset mausteet. <3

Haluan, että tavaraa on vain sellainen määrä, josta ehdin ja pystyn pitämään huolta. Ajattelen, että se lisää myös niiden tavaroiden arvostamista osaltani, jotka jäävät jäljelle kaappeihini. Haluan satsata laatuun, korjata vanhaa ja kierrättää sellaiset tavarat säntillisen tunnollisesti, joita emme enää tarvitse.

Myönnän, että yksi aikaa ja energiaa vievä tottumus mulla edelleen roikkuu... Olen liikaa koneella! Muutoin tavaramäärän vähentäminen on saanut aikaan taas sen, että tunnen pitkästä aikaa tylsiä hetkiä. Se on jännittävää, sillä se antaa myös mahdollisuuden miettiä, mihin kaikkeen sen ylimääräisen ajan tuhlaisin. Luon tilaa uudelle!

Yksi epäkohta tosin kodistammekin löytyy; Nimittäin eteinen! Se ei johdu suinkaan siitä, että siellä olisi mitenkään tuhottomasti tavaraa, mutta eteisemme on niin pieni, ettei takkeja, lakkeja ja tumppuja saa oikein järkevästi sijoitettua. Meillä on tasan yksi naulakko, jossa on viisi nuppia. Se on ihan liian vähän! Halauankin hieman tutkiskella pystyisinko sijoittamaan vielä yhden naulakon johonkin väliin eteistämme. Haluan, että jokaiselle takille löytyisi eteisessä oma paikkansa, eikä epämääräinen takkikasa, niin kuin tällä hetkellä.

Mitään isompia lasteja kamaa ei silti poistettavaksi nykyään kerry.  Toisinaan tietenkin poistan lapsilta pieneksi menneitä vaatteita, muttei mitään sen isompaa. Silti kaapeissa välillä löytyy edelleen yksittäisiä näennäisesti tarpeellisia, mutta silti turhia tavaroita. Yksi sellainen on nitioja. En ole tarvinnut sitä sitten kouluaikojen, enkä ole ostanut siihen yli kymmeneen vuoteen lisää niittejä. Silti olen säilyttänyt sitä jostain kummallisesta syystä kaapissa. Olen luonut ikäänkuin puutteen fiktion ja uskotellut itselleni, että saatan tarvita sitä joskus tulevaisuudessa ja silloin uuden hankkiminen ei olisi vaihtoehto. Olen ajatellut myös, että nitojan pois laittaminen on tuhlausta, mutta mikä onkaan suurempaa tuhlausta, kun olla käyttämättä tarvetyökalua! Vein siis nitojan kierrätykseen ja toivon sen löytävän kodin sieltä, missä sitä tarvitaan juuri nyt.

On myös tavaroita, joiden kautta ehkä haluaa jotenkin määritellä itsensä, vaikkei ne juuri nyt olisi tarpeellisia. Itselläni on kellarissa aikidopuku, jota olen viimeksi käyttänyt 10-vuotta sitten. En usko meneväni tatamille lähiaikoina, mutta ehkä jotenkin olen halunnut mieltää itseni silti aikidoa harrastavana muijana. Se on kuitenkin jotain, joka ei kuulu elämääni todellisuudessa juuri nyt, joten miksi kannan sitä tavaran taakkaa silti mukanani? Uskallanko luopua puvusta siltikin, vaikka hakeutuisin taas Nääshallin uumeniin muutaman vuoden päästä? Uskallanko luottaa siihen, että elän runsaudessa ja maailmankaikkeus pitää huolta siitä, että minulla on kaikki tarvittava joka hetki?

<3 Riina


2017-04-18

Pääsiäinen tuli ja meni




Pääsiäinen meni meillä aika lailla sairastaessa. Ensin tuli flunssat ja sitten vatsatauti. Onneksi jossain välissä ehdittiin ulkoilla, syödä pääsiäismunia ja nauttiakin. Harmi silti, että loma meni sairastaessakin.

Kevään räjähdysmäisesti lissääntyvä valo paljastaa kaiken talven aikana kertyneen moskan. Keittiön ikkuna on varsinkin talven jälkeen järkyttävän likainen. Sen alta meneekin aika vilkasliikenteinen tie ja nyt odotan, että säät lämpenee niin paljon, että pääsen ikkunanpesupuuhiin.

Kuopuksen allergiat tuottaa edelleen päänvaivaa, mutta onneksi viikon päästä on vihdoin lääkäriaika.

Vaikka välillä on hiukan harmaita pilviä, niin on ihanaa, että fiilikset on pääsääntösesti semmoset kihelmöivän onnellisen odottavat.

<3 Riina






2017-04-14

Täällä sairastetaan


On niin tylsää, että meillä vietetään näitä pitkiä pääsiäislomia räkätaudissa. Kuvassa oleva poikanen on onneksi jo melkein terve, mutta nyt mun pääni on ihan täynnä räkää ja veto pois.

Haluaisin todellisuudessa olla juuri se muija, joka kertoo olleensa kipeä joskus viime vuosituhannella. Nyt kuitenkin tunnun saavani edelleen flunssat ainakin 4-kertaa vuodessa. Jonkinlainen luottamuksen olen kuitenkin kehoni kanssa saavuttanut. Olen vaan ehkä oppinut tuntemaan sen ajan kanssa paremmin.

Kevät aurinko on pilkahdellut ikkunoista ja oon vaan nyhjännyt kotona. Onneksi mies vei lapset ulos. Kevät rynnii pakkasista huolimatta niin vauhdikkaasti, etten oikein ehdi mukaan. Tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta toisaalta on ihan hukassa taas suunnasta. Villatilausta pitää laittaa kuitenkin lähiviikkoina luomulammastilalle menemään, sillä olen lupautunut yhteen myyntitapahtumaan. Onneksi saan tehdä kaikkea sekaisin ja se on kyllä loppujen lopuksi ihan parasta!

<3 Riina

2017-04-11

Vaatteista ihottumaa

Allergiaviikko

Ensi viikolla vietetään Allergiaviikkoa. Allergia ja astmaliitto rummuttaa allergiaviikolla tekstiilien kemikaaleista. Kamppanjasivu kehottaa mm. pesemään uudet vaatteet ennen käyttämistä! Sekään ei tosin aina riitä...

Itselleni vaatteiden kemikaalit on iän myötä yhä suurempi murheenkryyni. Olen atoopikko ja tuntuu, kuin tämä "lastensairaus" olisi vaan ajan myötä pahentunut. Usein oireita saattaa aiheuttaa pesuaineet, mutta herkistyn nykyään myös vaatteiden kemikaaleille ja pesuainejäämille.

Joitain vuosia sitten ostin H&M:ltä treggissit. Pesin ne heti kotona ohjeen mukaan, mutta housut haisivat silti jollekin voimakkaalle kemikaalille. Jumputin housuja pesukoneessa lopulta kymmenen kertaa, eikä haju lähtenyt siltikään. En uskaltanut laittaa housuja päälleni vaan heitin ne pois ja laitoin reglamaatio postia menemään.  H&M ei koskaan vastannut postiini....

Uusien vaatteiden lisäksi joudun käyttämään äärimmäistä varovaisuutta myös kirpputorilla. Ostin viimeksi luomupuuvillaisen neuleen, joka osottautui iholleni kuitenkin katasrofiksi. Kun pesin neuletta pesukkoneessa pesulapun ohjeen mukaan, niin ihmettelin runsasta värin irtoamista. (Meillä pesukoneen poistoletku on asennettu käsienpesualtaaseen, joten mahdollisen värien irtoamisen huomaa pestessä helposti) Neuleen kuivuttua kokeilin sitä päälleni ja pyörähtelin pari kertaa peilin edessä. Se näytti oikein hyvältä päälläni ja hetken olin oikein onnellinen löydöstäni. Otin takin pois ja menin koneelle. Puolen tunnin sisällä takin kokeilemisesta käsivarteni oli kirkuvan punaiset. Jokin takissa herkisti mut niin pahasti, että seuraavaksi vietinkin sitten aikaani suihkun alla, jotta kutina hieman helpottaisi. En voinut käyttää takkia enää, vaan oli pakko heittää se pois. En halunut laittaa vahinkoa kirtämään kenellekkään toiselle yliherkälle.

Muuten... allergiatunnus pesuainepaketin kyljessä ei kuitenkaan ole mun iholle takuu mistään. Olen herkistynyt sellaisillekin kemikaaleille, joita ehkä joku muu atoopikko kestää paremmin. Juuri siksi arki on joskus erityisen ärsyttävää. Koskaan ei oikein tiedä ennalta sopiiko tuote, tai vaate iholleni.

Allergia- ja astmaliiton mukaan tekstiiliteollisuudessa on käytössä 3500 eri kemikaalia, joista 10% on  nykytiedon valossa mahdollisesti terveydelle haitallisia.

Rakastan mustia tekstiilejä, vaikka tiedänkin, että musta väri on usein se kaikkein ongelmallisin. Haluaisin oikeasti suosia enemmän myös kirppareita, mutta yliherkkyysreaktiot on laittanut mut hieman varpailleen. Tiedän, että uusien tekstiilien ostaminen ei todellakaan ole kovin ekologista. Tällöin yritän mennä eettisyys edellä. Haluan myös suosia myrkyttömyyttä, luonnonmukaisesti kasvatettuja materiaaleja, sekä tukea kotimaisia yrityksiä ja lähituotantoa.

Kuvassa olevat Nosh ja Hillla ovat merkkejä, joiden laatuun luotan ja jotka sopii ainakin meidän perheen herkkäihoisillekin....

- Riina

http://www.allergia.fi/allergiaviikko/tekstiilikemikaalit/
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/yskittaako-huivi-tuleeko-farkuista-ihottuma-tiesitko-mita-kemikaaleja-uudessa-vaatteessa-voi-olla-24408747/


Minimalismi: Pakkausbileet

minimalismi

Musta on hauskaa kokeilla, kuinka monta tavaraa tarvitsemme. Leikin minimalismipeliä ilman turhaa tressaamista. Asiat voi tehdä lempeästi ja leikkisästi. Kaiken ei tarvitse olla heti vakavaa, tai lopullista.

Vähän aikaa sitten vein kaksi isoa paperikassillista ylimääräisiä astioita kellariin. On hassua, että niitä tuli niinkin paljon, sillä kuvittelin aijemmin, ettei meillä ole edes ylimääräisiä... Kaikkein hulluinta oli, kun laitoin vielä korin keittiön ylähyllylle ja karsin sinne astiakaapista vielä muutaman jutun... Se korikin täyttyi hetkessä. Tajusin, että perus perhe oikeasti lopulta hukkuu kamaan.

Karsimisen tiimellyksessä huomasin, ettemme tarvisi oikeasti  jälkiruokakulhoja lainkaan. Syvät lautaset ajavat jälkkärikulhojenkin asemaa loistavasti. Laseja ei meillä oikeastaan koskaaan käytetä, joten hyvät mukit riittää mainiosti.

On pysäyttävää tajuta sekin, että nykyajan ihimisellä on enemmän tavaraa, kuin entisaikojen kuninkailla. Koko ajan keksitään yhä enemmän apuvälineitä, jotta selviäisimme niiden kaikkien tavaroiden huolehtimisesta.

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Pakkaamalla jonkin tavararyhmän esineet laatikkoihin ja ottamalla sieltä takaisin kiertoon vain tarpeellinen,  pystyy helposti ja lempeästi selvittämään, kuinka monta tavaraa oikeasti arjessa tarvitsee.

Kaikkea kamaa on niin paljon, että elämme oikeasti aika hurjassa yltäkylläisyydessä! Olen laiska myymään tavaroitani, mutta annan ne miellelläni pois. Tulen iloiseksi, että tavarat kiertää käyttäjältä toiselle ja että jokin mulle turha, voi olla toiselle juuri nyt tarpeellinen.

Olen viime aikoina paininut taas kellarissa lymyilevän aikodopuvun kanssa. En ole käyttänyt sitä miltein kymmeneen vuoteen, mutten ole jotenkin raaskinut vielä laittaa sitä pois. On hullua, etten ole antanut sitä jollekin sellaiselle, jolle se toisi iloa juuri nyt! Tavara ei lopu maailmasta ja uskon, että jos päätyisin tatamille uudestaan, niin kyllä mää sen puvunkin taas jostain löytäisin. Yritän keskittyä siihen, mikä mulle on tärkeää ja oleellista juuri nyt ja uskoa, että elämme niin suuressa runsaudessa, että saan mitä kulloinkin tarvitsen ilman älytöntä hamstraamistakin.

<3 Riina.

2017-04-09

Reiman välikausivaatteet

Postaus sisältää affiliate linkkejä

Ulkovaatteet on tälläiselle ekohörhölle aika kova pala. Koska täydellisen myrkytöntä, eettistä, ekologista ja silti lasten leikit kestäviä ulkovaatteita ei ole vielä tullut vastaan, niin on valittava tarpeeksi hyvä.

Sen jäkeen, kun Reimaluopui 2016 vuoden keväällä Reimatecvaatteissa fluorihiili yhdisteitä kokonaan, niin hyväksyin myös heidän ulkovaatteensa hankintalistalleni. Reiman vaatteita tehdään kyllä mm. Kiinassa, mutta euroopassa valmisttuihin pfc-vapaisiin ulkovaatteisiin en ole törmännyt vielä lainkaan. Kaikki Reiman materiaalit tuotetaan noudattamalla öko-tex  standard 100 raja-arvoja.

Meillä viime syksyn ulkovaatteet menee vielä nipin napin isommilla näin keväällä, mutta ensi syksyäkin ajatellen pitää hankkia seuraavat koot jo kohta. 

Reima taag


Reiman tämänkin kevään ehdoton suosikkini on Reimatec Taag*-välikausitakki. Keltainen on ehkä meille liian herkkä väri, mutta vihreä, tai sininen on anteeksi antavampia. 


Reima Satama

Hieman pidempi Reimatec Satama* välikausitakki on myös söpö! Sinisenä jälleen väri kestää tiukempaakin menoa. Reimassa on samaa 70-lukulaista twistiä, kuin Taagissakin. Takista löytyy Reiman pallologo hihasta. 

Reima fudge

Ylläri pylläri! Olen jäänyt tohon tumman siniseen väriin kiinni, myös haalareissa. Reimatec Fudgehaalaria * voi käyttää myös talvella, sillä haalariin voi lisätä lämmittäviä kerroksia kätevällä nepparikiinnityksellä. 

Reima aragosta

Aragosta* on todella kevyt kuoritakki, joka on hinnaltaankin aika kiva. Värejä tässäkin takissa on monipuolisesti tummansinisestä-pinkkiin. 

Reiman ulkovaatteissa on kyllä paras puoli niiden käytännöllisyys! Miksei tota päheen söpöä Satama takkia tehdä myös aikuisille?! :D 

<3 Riina 




2017-04-08

Unelmahommissa!

unelmahommissa
Postaus sisältää affiliatelinkin 

Pari päivää on ollut kummallisia. Olen ollut kiukkuinen, kuin ampiainen, mutten oikein tiedä edes miksi. Johtuukohan se keväästä?...

Kuitenkin tälläistenkin päivien keskellä on löytynyt jotain kivaakin. Hain kirjastosta varaamani Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan; Unelmahommissa.* En ole vielä lukenut sitä ihan loppuun asti, mutta kirja on niin hyvä, että pakko tulla välillä hieman hehkuttamaan!

Unelmat on ehkä isoin intohimoni ja sukelsinkin kirjaan ihan pää edellä! Kirja antaa inspiraatiota, käytännön vinkkejä, sekä potkun perseelle, jotta minkä tahansa unelman tavoittelu olisi mahdollista. Rakastan myös sitä huojentavaa ajatusta, että ihan kaikkea voi oikeasti tehdä samaan aikaan! Olen itse aika rönsyilijä, mutta toisaalta taas jälkikäteen huomaan, miten jokainen unelmani ja niiden toteuttaminen onkin tukenut jotenkin toisiaan.

Rakastan tarinoita unelmiaan toteuttavista ihmisistä ja juuri niitä kirjasta löytyy runsain mitoin! Hanne ja Satu kertoo oman  tarinansa, mutta kumpikin on myös haastatelleet kirjaan ihmisiä, jotka elävät unelmaansa todeksi.

Täytyy myöntää, että vähän herkistyinkin. Kaikki se, mikä liittyy unelmointiin pyrkii ihon alle. Kirja ei ole silti pelkkää tähtipölyä ja yksisarvisia, vaan ihan täyttä faktaa myös siitä, miten unelman saa ihan oikeasti toteutettua. Välillä saatetaan tarvita hieman laskinta ja suunnitelmiakin.  Suuret unelmat kannattaa esimerkiksi pilkkoa sen verran pieniin osiin, jotta niiden toteuttaminen tuntuu mahdolliselta...

Ja mikä tärkeintä: on aika alkaa tekemään unelmia todeksi!

<3 Riina

Unelmahommissa 
Satu Rämö & Hanne Valtari
WSOY

Adlibris*
Suomalainen kirjakauppa

2017-04-06

Lastenvaatteita ilman elastaania!

ei tekokuituja Aarrekid


Elastaania tuntuu olevan nykyään kaikkialla. Se antaa joustavuutta, mutta kyseessä on kuitenkin synteettinen kuitu, joka ei tietääkseni maadu. Elastaania käytetään parantamaan jonkin muun kuidun ominaisuuksia. Oma päämääräni on pikku hiljaa karsia vaatekaappeistamme sisävaatteet, jotka sisältävät elastaania siitäkin huolimatta, että sitä on usein vaatteissa vain 5%.

Onneksi ihania lastenvaatteita löytyy ilman keinokuitujakin!

Aarrekid 100% luomupuuvilla

Aarrekid* tekee tuotteensa ilman elastaania. Printit ovat yllätyksellisiä ja tuoteet on eettisiä ja ekologisiakin. Aarrekidin vaatteet valmistetaan  omalla tehtaalla Portugalissa  ja vaatteet suunnitellaan täällä Suomessa. Kaikki tuotteet ovat 100% luomupuuvillaa. Aarrekidin hihattomat mekot ovat esikoisen kestosuosikkeja! 

Melli ilman elastaania

Melli tekee todellisia lähituotteita! Vaatteiden luomupuuvilla tuotetaan Kreikassa ja kankaat kudotaan sekä ommellaan Suomessa. Mellin tuotteilla on avainlippu-merkki. Yrityksen käyttämät kankaiden värjäysaineet on öko-tex 100 hyväksyttyjä. Mellin vaatteita kuolailenkin usein. Voi olla, että pian niitä ujuttautuu meidänkin lasten vaatekaappeihin. 

Hilla ilman keinokuituja

Hillan vaatteissa on samat speksit, kuin Mellilläkin. ;) Niitä voi bongata verkkokaupan lisäksi Prismasta, tai Citymarketeista. Onkin hurjan ihanaa, että laadukkaan ekomerkin voi löytää ruokaostoksien lomassa! <3 Hillaa lasten vaattekaappeista löytyykin muutama.

Edit: Alla vielä muutama yritys, jonka vaatteissa ei käytetä elastaania


Tiedättekö te jotain ekologisia lastenvaatemerkkejä, joka tekee tuotteensa ilman keinokuituja?

<3 Riina


* sisältää affiliatelinkin

Parhaat asiat on ilmaisia








Rakastan seikkailuja! Olen onnellisimmillani, kun painetaan kerrostalon ovi kiinni ja lähdetään koko perheen voimin metsäpoluille. Myönnän myös hyriseväni onnellisuuskuplassa jo silloinkin, kun kierrellään yhdessä Tampereen mahtavia leikkipuistoja, tai suunnataan katsomaan lähihuudeille kätkettyjä aarteita. 
Parhaat asiat on ilmaisia! En usko, että kukaan miettii myöhemmin, että kuinka hienoja tavaroita omisti, vaan mitä teki ja tunsi. Ei tarvita mitään kummallista. Yhdessä viettety aika on sitä parasta. 
Ajattelen, että aika on arvokkain valuutta. Voidaan tietenkin yrittää ostaa aikaa rahalla, mutta luulen ettei se lopulta onnistu. Tehokkaampaa on karsia elämästä kaikkea sellaista, mikä syö aikaamme. Mitä vähemmän omistan, sitä vähemmän meidän pitää tehdä töitä, jotta voimme ylläpitää tätä kaikkea. Tietenkin, kun teemme vähemmän töitä, niin meillä on enemmän aikaa olla toistemme kanssa. On jännää pallotella kohtuullisuuden ja tarpeellisuuden kanssa. Paljonko mun täytyy omistaa, jotta koen silti runsautta? 
Minimalismi, KonMari, etätyöt ja pienistä asuinneliöistä villiintyminen on lopulta välineitä siihen tärkeimpään päämäärääni. Siihen, miten voimme lisätä yhteistä aikaa. 
Muistan hyvin kyllä senkin ajan, kun olin epävarma äiti ja opettelin vauva-arkea vatsavaivaisen keskosena syntyneen esikoisen kanssa. Samaan aikaan mies teki pitkiä työvuoroja toisella paikkakunnalla ja pääsi usein vasta illalla kotiin. On huojentavaakin, että ajan kanssa ne kaikki pienet siirrot on tehnyt lapsiperhearjesta ihanampaa. 
Ei tietenkään ne perhehaaveet tähän lopu. On ihanaakin unelmoida uusista seikkailuista ja luottaa samalla, että koska olemme päässeet tänne, voi ne muutkin haaveet toteutua. Se on vaan järjestely kysymys... 
<3 Riina






2017-04-02

Minimalismi meidän perheessä

minimalismi

Minimalismi on ehdottomasti auttanut meitä mahtumaan pieneen, mutta käytännölliseen ihanaan kotiimme. Neliöitä on niukasti (56m2), mutta toisaalta huoneita on 3 + keittiö!

Olen hyödyntänyt minimalismia etenkin vaatteisiin. Pyykkivuoreen ei huku ja pystyn ostamaan ekologisia ja eettisiä vaatteita pienelläkin budjetilla. Kunkin kaapissa kaikki yläosat sopii minkä tahansa alaosan kanssa, näin vaatemäärän pystyy pitämään minimaalisena. Vaatteet on myös valittu kunkin käyttäjän mieltymyksien mukaan. Esikoiseni rakastaa Vimman mekkoja ja Papun leggareita. Poikanen tykkää pukea pitkähihaisen paidan ja papun legginssit ja pienin kaikista puetaan usein kohtuuhintaisiin ja ekologisiin Marlonin vaattteisiin.

Usein jos ostan jotakin, niin jotain vastaavaa lähtee kiertoon. Siten tavara määrän suhteen pysyy tasapaino.

Astiamäärän vähentäminen on tehnyt tiskaamisestakin sidettävämpää. Tiskiä ei kerry kerralla valtavaa määrää ja toisaalta tiskaamisesta ei voi laistaa, sillä astiat loppuisi muuten kesken. Rakastan siistiä kotia, vaikka itse saatan ollakin hieman suttupytty. Astioiden vähyys hivelee kuitenkin sisäistä siisteysintoilijaani.

Ajattelen myös, että tavaraan liittyy vastuu. Tavaraa pitää olla vain sen verran, mistä pystyy ja ehtii pitämään huolta. Sillä tavoin annan arvon tavaran valmistajallekin ja ehkä kiinnitän enemmän huomiota määrän sijasta laatuun. Uskon myös, että resursseja riittää kaikille, jos haalisimme itsellemme kukin vain tarpeellisen määrän materiaa.

En myöskään halua, että omat tavarani olisi jälkeläisille taakaksi!

Olen luopunut myös meikkaamisesta kokonaan. Suurin syy on atooppinen ihoni, joka ei oikein siedä meikaamista edes luonnonkosmetiikalla. En ole myöskää ehostamisessani kovin hyvä... Ajattelenkin, että miksi käyttäisin meikkaamiseen aikaa ja rahaa vain sen takia, että joku sanoo niin? Miksi meikkaisin vain sen takia, että joku pitäisi minua viehättävämpänä? Sille rakkaalle ihmiselle riitän tällaisenakin, joten ehkä riitän myös itselleni . Ymmärrän kuitenkin, että toisille meikkaaminen tuottaa suurta iloa, joten jokaisen tulee tietenkin tehdä niin, kuin tuntuu parhaalta!

Minimalismi on siis mulle työkalu ennemmin, kuin asketismiin pyrkivä trendi. Miten voin muokata elämääni ja tavaramäärääni siten, että se palvelee meidän perheen arkea <3

- Riina



2017-03-30

Basilikan pistokkaat

basilika pistokkaasta

basilikan pistokas


lapset istuttaa

basilika pistokas

Basilikan pistokkaat onnistivat oikein hienosti!

Hätäpäissäni unohdin kuitenkin ensin yhden tärkeän seikan.... Jätin aluksi oksiin liian isoja lehtiä, jolloin basilikat nuukahti vesilasissa nopeasti. Heti kun irroitin isommat lehdet pois ja jätin vain muutamia pieniä lehtiä varteen jäljelle, niin basilika jaksoi hienosti tehdä komeat juuret!

Basilikan oksat teki hyvät juuret vesilasissa n. viikossa ja pistokkaiden istuttaminen olikin taas lapsille mieleistä puuhaa. Keittiön ikkunalauta alkaa näin keväisin vihertämään mukavasti ja muksutkin tykkää napsia yrttejä ohimennessään suihinsa.

Basilika on kai aika herkkä kylmälle, mutta tälläinen urbaani ikkunalautaviljely näyttää sopivan sille mainiosti.

Multaisin terkuin: Riina

Arkikuvia




<3 Riina

2017-03-28

Minimalismilla unelmat todeksi


Tavaroiden ja asioiden karsiminen on mulle, kuin aarrekartan tekemistä. Jäljelle jäävät vain ne, joilla on merkitystä.

Väitän, ettei koskaan tule parempaa hetkeä alkaa toteuttaa unelmaa. Joskus ison unelman toteuttamista pitää harjoitella, joten mikset tekisi sitä jo nyt? Karsimalla elämästä turhaa, jää aikaa tehdä tärkeitä asioita. "Juuri nyt en voi, tai sitten joskus", on tekosyitä, johon kenenkään ei pitäisi alistua. Uskon, että aina voi aloittaa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä heti

Muistan lukeneeni jostain kirjasta, että antaminen on tehokkain tapa tehdä unelmia todeksi. Ei ole mitään syytä olla vaikka laulamatta, vaikket saisi siitä juuri nyt rahaa. Kun annat omastasi, niin lopulta muut ei voi olla ilman osaamistasi ja silloin se taloudellinen runsauskin vyöryy luoksesi. Jos haluat olla jotain, niin tee sitä kaikkialla, missä saat mahdollisuuden. Hyvä esimerkki on Olli Posti, joka vuosia jakoi blogissaan löytöjään nautinnollisemmasta ja terveemmästä elämästä ja nyt uskoakseni Supermarket surrival-kurssi on myynyt ihan hyvin. Ihmiset eivät voi olla enää ilman sitä osaamista, mitä Olli on jakanut vuosia ilmaiseksi. Tosin se johtuu myös luottamuksesta. Tulee luottamus siihen, että toi jätkä oikeesti osaa asiansa. Se on näyttänyt sen niin monella tavalla.

Minimalismin avulla löydät aikaa ja resursseja toteuttaa unelmasi nopeammin, kuin uskotkaat. Kaikki on mahdollista!

Karsiminen lisää runsautta! Tämä on huvittavaa, mutta pitää ainakin mulla täysin paikkansa. Mitä enemmän poistan ja karsin elämästäni kaikkea sellaista, mitä en tarvitse, niin sitä enemmän runsautta tunnen. Kaiken sen hälyn ja tavaran keskellä en välttämättä osaisi nauttia kaikesta, mistä pidän. Poistamalla turhaa, jäjelle jäävistä asioista tulee vaikuttavampia. Ne menee ihon alle asti.

Minimalismin avulla oon saanut asioita nopeammin. Vaikka tienasin aijemmin enemmän, niin silti rahani ei välttämättä riittänyt siihen, mitä pidin tärkeänä. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta voin silti ostaa luomuruokaa ja ekovaatteita. Se on mahdollista, kun karsin ensin turhaa ja keskityn siihen, mitä todella haluan.

Myönnän itse ajatelleeni joskus, että muutos on mahdollista vasta sitten, kun jotain järisyttävää tapahtuu. Kyllä mää sitten pidän huolta itsestäni, jos ensin menetän terveyteni. Hullu ajatus, mutta oikeasti ajattelin, että hyvähän jonkun Ollin on tuolla hihhuloida, kun sillä ei oo muuta vaihtoehtoa. Tosin suurin osa ei oikeesti tee mitään, vaikka maa häviäisi jalkojen alta. Ne vaan lamaantuu... Moni tyyppi, joka on rakentanu elämänsä kriisin jälkeen uuteen uskoon toitottaa, että juuri sun on hyvä muuttaa elämäsi, kun sulla on siihen kaikki resurssit. Ei tarvitse sairastua, tai kokea avioeroa, jotta voi toteuttaa unelmat.

Me eletään niin suuren runsauden keskellä, että se on ihan tajutonta. Pyyhi pölyt unelmiesi päältä ja ala elää unelmia todeksi.

- Riina

2017-03-27

Ostin, kun halvalla sain...

vaatteista ihottumaa

Mulle on viime kuukausina useamman kerran käynyt totaalinen kirppari moka! Oon ostanut jotakin, jota en ehkä todellisuudessa tarvi, tai se osottautuukin kotona huti ostokseksi...

Viikonloppuna niin kävi taas.

Löysin kirpparilta kauniin luomupuuvillasta valmistetun neuletakin. Se oli tosin 3-numeroa liian suuri, mutten välittänyt... Hintakin oli kukkarolleni juuri sopiva. Kiikutin neuletakin kotiin ja pesin kevyesti pesukoneessa. Illalla takin kuivuttua pyörähtelin sen kanssa peilin edessä ja totesin ihan käyväksi koosta huolimatta.

Sen jälkeen kuitenkin tapahtui jotain karmeaa!

Olin juuri riisunut takin päältäni ja mennyt hetkeksi koneelle, kuin ihoani alkoi kutittamaan. Käsivarteni alkoi punoittamaan taipeista ranteisiin asti! Oli pakko mennä suihkuun, kun en kestänyt olla raapimatta. En todellakaan tiedä mikä takissa sai aikaan näin räikeän yliherkkyysreaktion, mutta oli pakko vaan heittää takki mäelle. Iho kyllä rauhottui onneksi sen jälkeen nopeasti. Ilmeiseesti yksi pesukerta ei riittänyt taaskaan omalla kohdallani poistamaan mahdollisia allergian aiheuttajia, vaan joko takissa käytetyt väriaineet, tai entisen omistajan pesuainejäämät sai aikaan jäätävän ihottuman.

Omaan atooppisen ihon, mutten koskaan kuitenkaan ole keksinyt yhtä suoraa  syytä, mistä iho alkaa oireilla. Se on yliherkkä välillä mille sattuu. En ole aikoihin käynyt ihoni takia lääkärissä, mutta nämä viimeaikaiset voimakkaat raktiot pistää hieman mietityttämään.

Päätin kuitenkin, että näille floppi ostoksille on pakko tehdä jotain! Otin itseäni niskasta kiinni ja tein kaksi asiaa: 

1. Listasin kaikki mun ja lasten mahdolliset vaatetarpeet loppuvuoden aikana. Etsin netistä valmiiksi kriteerini täyttävät vaatteet ja merkkasin ne itselleni ylös.

2. Määrittelin jokaiselle vaatteelle todennäköisen ostoajankohdan ja budjetoin sopivan summan tuloistani niihin.

Jätin tietenkin pienen liikkumavaran, mutta noin pääpiirteittäin vaatehuolet on hetkeksi selätetty! Olen tehnyt tälläisia listoja itselleni ennenkin, mutta jotenkin se on hieman taas jäänyt hetkeksi. Onneksi nyt ollaan taas reilassa tän asian kanssa!

Riina


2017-03-24

Lucky Luke: Luvattu maa



Sain arvioitavaksi Lucky Luke Luvattu maa- albumin. Piirtäjänä on jo tutuksi tullut Achdé, mutta kirjoittajana tuntemattomampi Jul.

Lucky Luke saa tehtäväkseen saattaa puolanjuutalaisen perheen Yhdysvaltojen läpi. Tämä on ihan hauskakin sattuma, sillä miehessäni virtaa 1/16 osaa puolanjuutalaista verta.

Pidin kuvista taas hurjasti, mutta tekstin kanssa sain hieman pinnistellä. Mies sanoi albumin luettuaan tekstin olevan hieman ontto, eikä se oikein missään vaiheessa syttynyt kunnolla... Itseäni hirman ärsytti liiallinen uskonnollinen stereotypionti ja jotkin uskontovitsitkin oli hieman kuluneita. Toisaalta uskonto teemaa käänneltiin kattavasti kaikilta puolilta. Sarjakuvassa tuotiin esiin, kuinka ihmiset saattavat niputtaa samalta kuulostavat, tai näyttävät uskonnot yhteen. Toiset luovat ennakkokäsityksiä ihmisistä uskonnollisen suuntauksen mukaan, mutta sitten taas jotkut voivat löytää toistensa uskonnoista paljon samaa, joka luo yhteenkuuluvuuttakin.

Siinä missä edellinen albumi Mies, joka ampui Lucky Luken oli selkeästi omanlaisensa, niin tämä jäi hieman junnaamaan paikoilleen. Teksti sai kuitenkin ravisteltua itseäni miettimään omia ennakkoluulojani, joten ehkä pientä sarjakuvan taikaa tässäkin oli.

- Riina

Lucky Luke: Luvattu maa 
Jul, Achdé 
Egmont kustannus


Adlibris
Prisma 
Booky