2017-06-27

Hilla tekee ihania ekologisia lähituotteita!

Hilla clothing

Täytyy myöntää, että on ollut suuri yllätys, kuinka kestäviä ja laadukkaita tuotteita Hilla tekee. Perus Prisma kätkee hyllyjen väliin sellaista kultaa, mitä oikeasti kannattaa tarkastella tarkemmin! Puskaradio kertoo, että myös K-citymarketeistakin saattaisi Hillaa löytyä. Jos et kuitenkaan ennätä Prismaan, tai cittariin asti, niin Hillan vaatteita saa tilattua myös Verkkokaupan kautta.

Vaatteet on 100% luomupuuvillaa. Puuvilla tuotetaan Kreikassa ja kankaat kudotaan ja ommellaan vaatteiksi Suomessa. Värjäys tapahtuu öko-tex standars 100 hyväksytyillä väreillä ja siksi ne ovat kaikkein pienimmillekin täysin turvallisia! Tuotteilla on avainlippumerkki ja jopa kuminauhat ja vetoketjut on tehty Suomessa.Yritys työllistää jo yli kymmenen työntekijää Jyväskylässä, eli kyseessä on monella mittarilla todellinen lähituote! Merkki kattaa muuten myös kaikki omat lastenvaate kriteerini!

Vaatteiden kangas on myös uskomattoman pehmeää. On ihana kietoa lapsensa sellaisiin materiaaleihin, jotka hellii pienten herkkää ihoa, eikä sisällä mitään ihoa ärsyttäviä kemikaaleja.

Hillan vaatteet on kestäneet meillä pesusta toiseen tosi hyvin. Olen hieman huithapeli pyykinpesijä, muttei vaatteet ole ottaneet siitä itseensä. Miljoonan pesukerran jälkeenkin ne voi vielä mieli hyvin antaa seuraavalle ja sitä seuraavallekin.

Vaatteiden mukana tulee pahvinen henkari, joka on ajanut asiansa meidänkin lastenhuoneen vaatetangolla. Lisää lasten henkareita ei erikseen ole tarvinnut hankkia, vaikka lapsiluku on kasvanutkin. <3

Hillan takana hyörii sama yrittäjä, kuin Melli vaatemerkilläkin. Melliltä löytyykin vaatteita myös keskoslasten koossa. Muistan hyvin, kuinka kaikkein pienin esikoiseni hukkui kaikkiin hankkimiini vauvanvaatteisiin. Tuntui, että tyttö olisi ollut pienempi ja heikompi, kuin todella oli. On ihanaa, että sopivia ekologisia ja ihoystävällisiä vaatteita nykyään löytyy keskosillekin! Sairaalassa kaikkien niiden saturaatiomittareiden, kanyyleiden ja nenämahaletkujen keskellä kietaisubodyt oli ainoita mitkä edes jotenkin pystyi vauvalle pukemaan. Mellin vaatteet näyttääkin olevan suunniteltu hyvin helposti puettaviksi niille kaikkein pienimmillekin keskosille.

Melliltä löytyy toki vaatteita pikkuruisesta ihan aikuisten vaatteisiin asti.

Hilla clothing

Hilla vaatteiden plussat ja miinukset


+ Vaateet 100% luomupuuvillaa
+ Myrkyttömät värjäysaineet
+ Unelma pehmeä kangas
+ Todellinen lähituote
+ kukkaro ystävälliset hinnat
+Valmistettu eettisesti
+ Luomupuuvilla tuotettu euroopassa
+ kestää hyvin pesussa

- Prismoissa saattaa olla hieman rajallinen valikoima, mutta toisaalta verkkokaupasta sitten löytyy!

- Riina

2017-06-25

Minimalismi ja rajoittavat uskomukset

Ei minimalismi ole tietenkään pelkkää tavaran karsimista, sillä samalla kun raivaan elämästäni asioita, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan, niin käyn läpi uskomuksia. On jännä, kuinka paljon eri tavaroihin liittyy painetta säilyttää ne. Se ei ole välttämättä lähtöisin meistä itsestämme, vaan se saattaa olla ystäviemme, äitimme, isoäitimme, tai sisaruksiemme hiljainen vaatimus. Sellainen vaan pitää omistaa ja sillä sipuli!?

Meidän ei tarvitse perustella kenelläkkään muulle tavaroittemme pois laittamista, tai säilyttämistä, kuin itsellemme.

Minimalismin tarkoitus on kaivaa pölyn alta kaikki se mitä oikeasti haluat tehdä ja olla. Se mitä voit olla, ei ole riippuvainen omistamastasi tavarasta, mutta ne voivat kuitenkin olla esteenä haluamillesi asioille.

Entä jos olisit vapaa olemaan ja tekemään mitä tahansa? Entä jos tavarat ja omistaminen ei rajoittaisi sinua? Entä jos ei unelmasi ei olisi rahasta kiinni?

Asuminen ja sitä kautta tavaran säilyttäminen on hyvin suuri investointi. Mitkä asiat on oikeasti tärkeitä, joiden säilyttämisestä olisit oikeasti valmis maksamaan? Mikä on se hinta, mikä unelmasi toteuttaminen vaatisi? Jos vapautat rahaa ja resursseja asumisen kustannuksista, niin olisiko sinun unelmasi toteutuminen lähempänä?

Vaikka puhunkin paljon mm. eettisestä kuluttamisesta, niin eniten innostun siitä kaikesta mikä löytyy kaiken sen vanhan tavaran alta. Innostun, kun tajuan, ettei minun tarvitse kantaa toisten odotuksia. Voin olla tyhjänäkin täysi. Mun ei tarvitse omistaa mitään ajaakseni silti sellaisia asioita, joihin tunnen paloa.

Mitkä asiat estää sinua toteuttamasta unelmaasi? Aloita vaikka minimalismi projektisi niistä! Sen ei tarvitse olla tavaraa, vaan ne voivat myös olla ajatustottumuksia joita kannamme mukanamme, kuin kahletta. Olet vapaa olemaan ja tekemään mitä tahansa. Rajoitukset ovat vaan mielessäsi.

<3 Riina


Lastenvaatteiden hankinta kriteerit

Ekologiset lastenvaatteet


Myönnän, etten ole joka hetki tiukkapipoinen, mutta pyrin kuitenkin lastenvaatteita hankkiessa kannattamaan mahdollisimman usein muutamaa arvoa, joita pidän erityisen tärkeinä.

1. Myrkyttömyys.

 Olen itse hyvin herkkä vaatteiden jytkyille värjäysaineille, joten haluan ostaa mahdollisimman myrkyttömiä vaatteita lapsilleni. Se valinta suojelee niin lapsiani, kuin vaatteiden tekijöitäkin. En halua omilla valinnoillani lisätä kenenkään syöpäriskiä, tai haitata hormooni tasapainoa. Valitsen mahdollisuuksien mukaan tekstiileissä värjäämättömiä, tai öko-tex sertifikoituja materiaaleja. Yritän välttää perfluorattuja yhdisteitä ja gore-tex pinnoitettuja materiaaleja. 


2. Läpinäkyvyys.

 Jos mahdollista, niin haluan tietää kuka vaatteeni tekee. Mitä enemmän tiedän valmistajista, niin sen parempi. Paras tilanne on silloin, kun tuotantoprosessia voi seurata puuvillapellolle, tai vaikka villantuottajan pihaan asti. En halua pukea lapsilleni vaatteita, jotka joku toinen lapsi on verisin käsin tehnyt. Haluaisin olla varma, että työntekijät saa työstään reilun korvauksen. 

3. Ekologisuus

Tämä kysymys on hieman monimutkainen, mutta pidän kuitenkin ohjesääntönä sitä, että materiaalit olisi tuotettu luonnonmukaisesti. Tietenkin esimerkiksi puuvillan kasvatus vaatii hyvin paljon vettä ja pellavan kuitujen irrottaminen on hieman haasteellista. Haluan kuitenkin valita materiaaleja, joiden  kasvattaminen ei kuormita maaperää mm. torjunta-aineilla.

Haluan välttää mahdollisuuksien mukaan myös tekokuituja. Tekokuituisista vaatteista irtoaa joka kerta pieniä muovihiukkasia, jotka kulkeutuu lopulta vesistöihimme ja vedenelävien kautta meidänkin ruokapöytään. 5% polyesteriä vaatteessa ei tietenkään ole yhtä paha, kuin kokonaan tekokuituinen vaate, Jos löydän kuitenkin 100% luonnonmukaisesti tuotettun luonnonkuituisen vaatteen, joka on värjäämätön, tai värjätty mahdollisimman myrkyttömillä väreillä, niin myönnän olevani hyvin hyvin iloinen. Tämän kriteerin täyttää mm. Ruskovilla, Hilla ja suurelta osalta Melli.

laadukkaat lastenvaatteet


Jos en kuitenkaan löydä kriteerini täyttäviä vaatteita helposti, niin saatan ostaa vaatteet kirpputorilta. Tiedän, ettei kirpputorilta ostettu vaate kuitenkaan pelasta siltä vastuulta, joka meillä jokaisella on vaateteollisuuden muuttamiseksi eettisempään, myrkyttömämppään ja ekologisempaan suuntaan. Ajattelen kuitenkin, että se on edes hieman parempi valinta, kuin sellainen uutena ostettu vaate, joka ei kestäisi eettisen tuotannon osalta päivänvaloa. Kirpparilta ostettu vaate on ollut kierrossa jo kerran ja siitä on ehkä haihtunut pesuissa osa haitallisista kemikaaleistakin. Parasta on tietenkin silloin, kun löydän kaikki kriteerini täyttävän tuotteen käytettynä

Aina ei kuitenkaan kirpputorilta ostetut vaatteet pelasta ihoherkistynyttä, vaikka materiaali olisikin lähellä tuotettua luomupuuvillaa. Itse sain jäätävän ihottuman yhdestä tälläisestä ostoksesta. Kuitenkin silloin, kun tunnen vaatteet tuottajan, sen käyttämät värjäysaineet, sekä mahdollisesti tiedän jopa edellisen käyttäjän käyttämän pesuaineen, niin aletaan olla hyvin turvallisilla vesillä ihoherkkienkin osalta. 

Ukovaatteissa, tai vaikka uimapuvuissa kaikki nämä kolme vaatimusta ovat edelleen vaikea yhtälö. Tietenkin  uida voisi alastikin, mutta aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Lasten kanssa vaatteet tulee ajaa asiansa kurassa, kylmässä ja märisssä olosuhteissa. Mitään täydellistä valintaa ulkovaatteiden osalta mulla ei ole vielä vinkata. Euroopassa valmistetut ulkovaateet saattavat sisältää perfluorattuja yhdisteitä, kun taas kauempana tuotettujen tekstiilien tuotanto-olosuhteista ei voi mennä oikein takuuseen (jos  tarkastuskäynneillä tehtaissa käydään vaikka vain kerran vuodessa). Papu kuitenkin valmistaa kierrätetystä polyamidista ja elastaanista uimapukuja, jotka ovat valmistettu Suomessa....

Kriteerit lastenvaatteiden hankintaan


Koska olen vähentänyt vaatteiden määrää, niin pystyn satsaamaan laatuun, tukemaan kotimaisia yrityksiä ja välttämään vaatteiden myrkyllisiä käsittelyaineita. Suunnittelen myös hankintoja hieman etukäteen ja pyrin varaamaan tietyn prosenttiosuuden tuloistani vaatteiden hankintaan. Tällöin pystyn hankkimaan sellaisia vaatteita, jotka täyttävät kriteerini,  eikä kompromisseja välttämättä tarvitse tehdä. 

Myönnän silti, että joskus lipsun periaatteistani, Viimeksi annoin lasten valita mieleisensä kesähatut materiaaleja katsomatta. Tosin paikkasin pahettani ostamalla samalla reissulla Prismasta ihanan, ekologisen, myrkyttömän ja läpinäkyvästi tuotetun Hillan bodyn, sillä se oli tarvelistallani. <3 

- Riina 


2017-06-22

KonMari ja henkilökohtaiset tavarat


Kuvasta löytyy kaikki mun omat kirjat. Karsimista on tapahtunut jo aika tavalla, mutta myönnän silti, että vieläkin vähemmällä pärjäisi. Moni minimalisti lainaa kaikki kirjansa kirjastosta, tai antaa jokaisen kirjan heti kietoon sen luettuaan. Hyllystä löytyy veljeni kirjoittamia, tai kustantamia kirjoja, joita en vähentänyt lainkaan. Muista valitsin Kondon innoittamana 30. iloatuottavinta kirjaa.

Kirjahyllyn pienessä valkoisessa neliönmuotoisessa laatikossa pidän lasten neuvolakortit, muistitikut, kuulokkeet, kamerapiuhat, rahapussin, avaimet ja mp3-soittimen. Tuo laatikko on ehkä mulle sellainen Marie Kondonkin vinkaama "laukkuasema" mihin tyhjennän taskuni ja laukkuni aina sisään tullessani.


Kirjahyllyn päällä on pärekori, mihin mahtuu kaikki tärkeät toimenpiteitä vaativat paperini, vihko, sekä nahkakantinen "kansio", mihin oon rustannu niin aarrekarttoja, kuin bullet juornalit. Korista löytyy myös neulepuikot, nyörit, napit, helmet, ompelukoneen varaosat ja värttinä. Lisäksi muutama yritykselleni tehty neule ja käsityötuote, torimyyntipäiviä varten musta suojakangas, sekä puntari, jolla voin punnita langat myyntiä varten, .

Ompelukonetta säilytän keittiön kaapissa ja sieltä löytyy myös yhdestä lasipurkista parsinneuloja, ompelulankaa, ratkoja ja nuppineuloja.


Tässä kuvassa on lähes kaikki tunne-esineeni. Pärekorissa säilytämme kaikki valokuvat ja vauvakirjat. Jos tavoitteenamme olisi paikkariippumattomuus, niin muuttaisin varmasti valokuvat sähköisiksi. Karsin KonMari prosessissa jonkin verran turhia kuvia ja poistin kaksoiskappaleet... Pitsipeittoja en ole malttanut laittaa pois ja äitini vyö on kulkenut mukanani aina. Kristallista maljakkoa pidän myös tunne-esineisiin kuuluvana.

Kellarissa tosin on vielä yhdet äitini 70-luvun valkoiset saappaat, joista en ole hennonnut luopua. Suurimmaksi osaksi kirjeet ja kortit laitoin kuitenkin pois. Ne oli täyttänyt tehtävänsä sillä hetkellä, kun olin ne saanut. En tarvinnut niitä itse, enkä ihan kaikkia halua jatkossakaan muiden silmille. Muutamat harvat kirjeet kuitenkin jätin.



Kansioita ja papereita on ehkä toisten mielestä vielä hurjasti. Kolmeen kansioon mahtuu kaikki lastenpaperit ja omani. Yhteen kansioon säilön maksettuja laskuja viimeisen vuoden sisältä. Tiedän kyllä, että se on Marie Kondon mielestä ihan turhaa.

Tietenkin papereista pääsisi eroon muuttamalla ne sähköiseksi. Motivaatiota siihen en ole kuitenkaan vielä löytänyt. Jokaisessa kansiossa on kyllä aika hyvin tilaa, joten tarpeen mukaan kaikki paperit menisi yhteenkin. Tykkään kuitenkin hieman väljemmästä, niin kaiken löytää nopeasti. Haitarikansiossa on ne harvat kirjeet, jotka säästin, Lisäksi sieltä löytyy lapsilta saatuja kortteja, sekä jokunen henkilökohtainen paperi. Musta kansio on pyhitetty yritykselle. Aika lailla onneksi kaiken saa nykyään sähköiseksi, joten yksi yrityskansio riittänee jatkossakin... Vähän pölyähän nuo kansiot kerää, kun aika harvoin niitä tarvitsee.... Saa nähdä karsinko niitä jossain vaiheessa vielä entisestään....,

Hygieniavälineitä en ottanut nyt tähän postaukseen kuvaa, mutta niitä alkaa olla varsin sopiva määrä. Luovuin dödöstäkin, sillä oikein mikään ei sopinut atooppiselle iholleni, Toisinaan joudun käyttämään ihottumaani kortisonia, mutta muutoin selviän keittiöstä löytyvillä seesamöljyllä, tai kookosöljyllä. Meikkiä käytän niin harvoin, että pyyhin ne pois vedellä ja seesamöljyllä. Toisinaan pesen naamani kaurapuurolla ja kostutan ihoa hieman jollain ihoa supistavalla yrttivedellä, kuten salvialla, tai mintulla... Tosin olen hyvin laiska hoitamaan ihoani... Pääni pesen palashampoolla, mutten oikeastaan lutraa saippuioilla muuten lainkaan.

Kellarista löytyy vielä sukset,  kasvivärjäys kattila, siivilä, krappijuurta ja alunaa. Muuten taitaa nämä henkilökohtaiset tavarat ollakin tässä. Vaatepuolta olenkin vilautellut blogissani jo aijemmin, joten en mene siihen sen syvemmin.

Tälläiseen tavaramäärään oon päätynyt lähinnä KonMarituksen kautta, mutta ehkä tiukalla minimalismilla saisin supistettua tavarani mahtumaan yhteen isoon rinkkaan.

<3 Riina.

Minimalisti ja järkevä jemmailija


Meillä asuu kaksi hieman erilaista ihmistä saman katon alla. Siinä missä minä olen aina jotenkin kaihtanut tavaraa, niin mies on sellainen järkevä jemmailija. Se on se, jolta löytyyy sopivat ruuvimeisselit, sadetakit, makuupussit ja trangiat.

Myönnän, että välillä miehen tavarat ärsyttää. Mietin, että mihin se tarvitsee niin monta takkia, heijastinta, tai hanskaa. Lopulta kuitenkin, kun miehen tavaroille on tarpeeksi tilaa ja saan omia tavaroitani selkeästi omalle paikallee, niin ei niillä toisen tavaroilla niin  väljä ole. Voin ihan hyvin toteuttaa minimalismia, vaikkei mies tuntisikaan samallaista paloa asiaan. Hänellä on kuitenkin ihmeellinen taito antaa tilaa kaikelle hörhöilylleni. Saan toteuttaa intohimojani parisuhteessamme vapaasti. 

On meillä kuitenkin samojakin kiinnostuksen kohteitakin. Olemme kuluttajina varsin kriittisä, pidämme kohtuullisista asuinneliöistä, sekä perhekeskeisestä arjesta.

Jos tavotteemme olisi tehdä paikkariippumaton elämä, niin ehkä sellaisessa tapauksessa kokisin kumppanin tavarat taakkana. Tällä hetkellä se ei ole esteenä minkään unelmani toteuttamiselle. Kaikki ovat kuitenkin itse vastuussa omasta omaisuudestaan. Kaikki kantaa itse tavaransa taakan ja silloin se jakaantuu arjessa oikeudenmukaisesti.  

Oma minimalismi matkani on luopumista vanhasta. On monelta osalta aika löytää jotain uutta. Antaa sellaisille asioille tilaa, joita oikeasti kaipaan elämääni.  Olin eilen ihanissa rakkausbileissä. Parhaat asiat omassa elämässäni liittyy aina ihaniin kohtamiisin. Ystävät, rakkaus, hyvät keskustelut ja kohtaamiset ei vaadi mitään ulkokutoista. Se on aitoa läsnäoloa.

Minimalismi matkallani olen ollut todella laiska myymään tavaroitani. Voi olla, että jostain tavaroista olsin oikeasti saanut ihan hyvin massia, mutta miksi tekisin sen? Tulen onnellisemmaksi, kun joku saa jotain, mitä oikeasti tarvitsee. Ajattelen, että jos oma runsaus tulvii yli, niin se on velvollisuuskin antaa eteenpäin. Koen itse, että elän valtavan runsauden keskelllä.

Luopuminen on joidenkin ajatustottumusten osalta ollut niitä vaikeimpia. Vaikka yritykselläni ei ole enää valtavaa varastoa, niin olen mielessäni pitänyt sellaisia kahleita toimialan suhteen, jotka on hidastanut matkantekoani. Olen pitänyt ovia auki varmuuden vuoksi. Se ehkä estää minua olemasta rohkeampi ja tavottelemasta sellaisia tasoja, joille salaa haluaisin ylettää. niin..."Varmuuden vuoksi"... Se taitaaa olla vielä minunkin ansani. 

-Riina

2017-06-20

Yökyöpeli, vai ihan ikiomia tunteja päivisin?



Rakastan yli kaiken sitä, että olemme pystyneet tekemään arjestamme perhekeskeisempää. On mahtavaa, että mies voi osallistua niin paljon  arkeemme ja tehdä töitä kotoa käsin.

Myönnän silti, etten ole raaskinut ottaa omille intohimoilleni ihan niin paljon yhtäjaksoista omaa aikaa, kun olisin ehkä kaivannut. Yöllä toki ikiomat tunnit ovat lähes rajattomat, mutta kyllä se kostautuu sitten aamulla. Lasten mentyä nukkumaan saatan kirjoittaa blogia, katsoa pari sarjaa Areenasta, vastailla sähköposteihin, kirjoittaa Facebook postauksen, maksaa laskuja, tehdä budjetteja, aarrekarttoja ja suunnitelmia. Tietenkin pitäisi ehtiä antamaan kahdenkeskistä aikaa myös kumppanille. Ihan ikiomat tunnit ilman lapsia ovat kuitenkin välillä niin koukuttavia, että huomaan istuvani koneella vielä kahden aikaan yöllä ja sanovani kumppanille vain "hyvä yötä", kömmittyäni lopulta hänen viereensä. Jos jotain rajoituksia yö kukkumiselle on, niin harvemmin pystyy blogiin yöllä kuvaamaan säädyllisiä kuvituskuvia.

Luulen, ettei yökukkuminen ole pelkästään huono juttu sillä, kuvittelen, että oikeasti yöllä häröily on melko lähellä omaa luonnollista rytmiäni. Ongelma on vain se, etten tietenkään voi yö valvomisen jälkeen nukkua niin pitkään, kuin lepoa tarvitsisin. Mies alkaa tekemään töitä ja  lapset heräävät viimeistään kahdeksalta joka tapauksessa... 


Kuitenkin, niin kuin aijemminkin olen blogissani sanonut, niin oikeesti mahdollisuudet oman ajan ottamiseen on päivisinkin jo luotu. Se luksus pitäisi vaan  itselleen sallia! 

Mies on heinäkuun lomalla, joten viimeistään se on hyvä hetki harjoitella taas oman ajan ottamista....
Meidän kaikkien!

Olen kyllä laittanut kuulokkeet päähäni ja syventynyt blogaamiseen silloin tällöin päivisinkin tunniksi kerrallaan. Siinä ajassa koitan ehtiä kuvaamaan, pienentämään kuvat sopivaan kokoon, etsimään taustamateriaalia ja kirjoittamaan postauksen kokoon. Se onnistuu, mutta huomaan sählääväni. Tunti omaa aikaa ei ole silti mikään perheemme seinään kirjoitettu sääntö. Se on vaan mennyt niin.... Yhden tunnin lähestyessä loppuaan rupean tuntemaan huonoa omaatuntoa ja laitan koneen kiinni. Siinä on hyvät ja huonot puolensa... Tietenkin se tietää lisää aikaa perheelle, mutta toisaalta taas syvemmälle kirjoittamiseen ei oikein ehdi päästä. Olen myös aika laiska tarkistamaan kirjoitusvirheitä kiireessä ja korjailen niitä aika ajoin sitten jälkikäteen (ehkä).

Tämä ikioman ajan ottaminen ei tarkoita sitä, etten roikkuisi koneella myös muutenkin. On silti itselleni ihan tosiasia, ettei mitään sen syvällisempää kannata kirjoittaa samaan aikaan, kun imettää, tai laittaa vaikka ruokaa. Multitaskaaminen on muutenkin ihan huijaamista, josta kaikki lopulta kärsii. Teen sitä silti vaikkei pitäisi...

Blogaaminen yöllä

Myönnän olevani toisinaan salaa kateellinen miehelle 8-tunnin työajasta. Siinä vaiheessa tajusin kuitenkin, että ehkä on jossain vaiheessa hyvä yrittää vaihtaa rooleja. Toivon, että mies voisi pitää isäkuukauden vielä ennen, kuin kuopus täyttää 2-vuotta. Hoitovapaan jakaminen on  meillä silti vielä utopia, josta en uskalla edes unelmoida... Tosin todellisuudessa sekin olisi varmasti vain järjestely kysymys. 

On aika on jännä juttu, että mitkä asiat onkaan niitä, jotka kaappaavat tuntimme? Millä täytän tyhjät kohdat? Ajan löytäminen tärkeille asioille on varmasti vain järjestely kysymys ja kyse on vaan siitä, kuinka korkealle asiat arvotan. Onko täysin oman ajan ottaminen tarpeeksi tärkeää, jotta se oikeasti toteutuisi?

- Riina 

2017-06-18

Yksi siivousaine riittää

Minimalismi siivous

Mennyt talvi oli  mulla ihon suhteen katatsrofi. Käsien iholle ilmstyi pieniä vesikelloja ja välillä iho halkeili niin, että joku olisi voinut kuvitella saaneeni veitsestä haavan. Iltaisin iho kutisi ja kortisonivoidetta kului. Oli pakko alkaa selvittämään mistä oireilut johtuivat, sillä pelkkän atooppisen ihon piikkiin ei tätä voinut enää pistää.

Tajusin nopeasti yhdistää käsieni ihottumat pesuaineisiin. Oireet ilmaantuivat viimeistään samana iltana tuotteiden käytön jälkeen. Oireita aiheutti niin astianpesuaineet, shampooot, kuin yleispesuaineetkin. Vaihtelin tuotteita ekopesuaineesta Allergia-ja astmaliiton suosittelemiin, mutta tuntui ettei maailmassa ollut ainuttakaan tököttiä mikä ei olisi rikkonut käsiäni. Jonkin aikaa mies tiskasikin astiamme, sillä koitin saada ihoni edes jonkinmoiseen kondikseen.

Ecoverin tiskiaineet ja yleispesuaineetkaan ei käyneet, eikä myöskään urtekramin shampoot. Olin jonkin aikaa ilman shampoota kokonaan, mutta vaihdoin sitten Flow-kosmetiikan palashampoisiin. Shampoo asiassa en silti ole päässyt vieläkään mihinkään optimaalisimpaan tulokseen, mutta kädet ei ainakaan enää shampoosta hajoa.

Tiskiaineeksi löysin lopulta Sonett-astianpesuaineen. Olin pitänyt sitä vähän liian kalliina, mutta käytössä huomasin sen riittävän yllättävän moneen astioiden pesukertaan. Lantrasin ainetta myös vedellä suihkepulloon ja käytin sitä yleispesuianeena kaikkialle. Siivouskaapissa on siis tätä nykyä vain yksi tuote. Tiukanpaikan tullen käytän apuna  mm. etikkaa ja sitruunaa,

Tietenkin tätä allergia asiaa voisi harmitella enemmänkin, mutta nyt kun sopiva tuote on löytynyt, niin vähempi parempi <3 Minimalistin sielua ainakin hivelee, kun kaikki turha saa mennä!

- Riina


2017-06-16

Lapsiperheen ilmaiset menot: Vapriikki

Vapriikki Birckala
Luonnontieteellinen  museo


Rakastan seikkailla ja parasta se on silloin, kun sen voi tehdä koko perheen voimin....

On jotenkin ihastuttavaa kuulla, kun 5-vuotias poikani kysyy, että koska mennään taas museoon! No tänään taas mentiin koko konkkaronkalla. <3

Luulen, että Vapriikki on todellakin tehnyt jotain oikein, kun lapset siellä niin hyvin viihtyvät. Pelimuseo, Luonnontieteellinen museo ja Nukkekekkerit näyttelyn takaa löytynyt leikkimökki oli lasten mieleen aivan erityisesti. Birckala näyttely pelotti hieman 5-vuotiasta, mutta itse olisin jäänyt sinne mieluusti notkumaan pidemmäksikin aikaa.

Kukkarokaan ei näin perjantaisin kevene, sillä Vapriikissa on ilmainen sisäänpääsy klo. 15-18. Parhaat asiat on ilmaisia täällä Tampereellakin! Jotenkin ajattelen, että juuri lapsiperheiden on tressittömämpää hyödyntää tätä ilmaista sisäänpääsyä, sillä koskaan ei oikeasti tiedä milloin  tulee väistämötön tarve poistua takavasemmalle.

Koko seikkailun ajan pienin kaikista matkusti taas kätevästi kantoliinassa.

Museo terkuin:

<3 Riina

ps. Yhden toisen Vapriikki käynnin löydät täältä KLIK! 

Museokeskus Vapriikki
Alaverstaanraitti 5, Tampere
Perjantaisin klo. 15-18 ilmainen sisäänpääsy osaan museon näyttelyistä


Pelimuseo
Museokeskus Vapriikki

2017-06-13

Minimalismi ja sängystä luopuminen

Minimalismi

Mieheni ei ole minimalisti, mutta hän on hyvin käytännöllinen. Olenkin erityisen iloinen, että hän osallistuu välillä minimalismi projektiini yllättävilläkin tavoilla. Viimeksi hän päätti luopua parisängystämme!

Myönnän, että itseasiassa minä emmin hetken kuullessani miehen suunnitelmista. On jännä, että jotkin huonekalut näkee kapeakatseisesti välttämättömänä. Eihän ilman sänkyä pärjää, eihän?!

Parisänky vie kuitenkin asunnosta valtavasti tilaa. Vaikka meillä ei ollutkaan suoranaisesti tilanpuutetta, niin sängyn  antaminen pois loi kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Olohuoneessa on nyt tilaa järjestää vaikka päivätanssit!

On jotenkin hullua, millaiset puitteet 56m2 komiossa onkaan! Meitä asuu täällä arkena 2-aikuista ja 3-lasta. Viikonloppuisin ja lomilla on välillä miehen kolme, miltein aikuista lastakin samaan aikaan yötä. Silti meillä on hurjan tilava koti <3

Nukumme 1-vuotiaan kuopuksen kanssa edelleen perhepedissä. Sängystä luopuessa katosi myös pelko siitä, että neiti onnistuu jotenkin unenpöpperössä tulemaan sängystä pää edellä alas. Enää ei tarvinnut rajata sänkyä huonekaluilla, tai vahtia silmä kovana päiväunia nukkuvaa tyttöä.

Joka aamu nostan patjat pois tieltä, heitän tyynyt laatikon päälle ja taittelen lakanat ja peitot kirjahyllylle. Illalla tehdään taas peti lattialle. Tytön päivuniaikaan ihan kaikkia vermeitä ei tarvita ja sängyn saa loihdittua muutamassa kymmenessä sekunnissa.

Hauskaa tässä muutoksessa on myös se, että lattialla nukkuessa miehelläni helpottui selkävaivat. Ehkä se kaikki, mitä meille yritetään myydä, onkin illuusiota. Ehkä on hyvä selvittää ihan itse, mitä todella tarvitsen. Mikä on tarpeeksi ja riittävästi...

Minimalismi ei ole kuitenkaan mitään kärvistelyä. Minimalismilla maksimoidaan ilo, nautinto ja kaikki se, mikä on juuri minulle tärkeää. Vähemmän on oikeasti enemmän.

Suukoin: Riina

2017-06-11

Lehmä, aaltoja ja Rulla!



Finlaysson lehmä

Lastenkulttiirikeskus Rulla

 Mies oli ollut lasten kanssa aamulla jo ulkona hyvän tovin. Sen jälkeen tehtiin spelttilettuja ja iltapäivällä karattiin letuntuoksuisena esikoiseni kanssa Kalevasta Finnlayssonille. Keskustaan on täältä juuri sopiva kävelymatka. <3

Finlayssonin sisäpihan asfaltti on maalattu täyteen aaltoja, norsuja ja kaikkea muuta ihanaa! Työläismuseon vieressä seisoo Miina Äkkijyrkän Hiace-lehmä ja talojen välistä löytyy ovi myös vanhaan tehdashalliin. jossa toimii lastenkulttuurikeskus Rulla. Tänään se oli täynnä kaikkea ääntä tuottavaa sadekepeistä henkareihin. Rullaan on ilmanen sisäänpääsy ja se on aina yhtä inspiroiva ja kiehtova paikka ihan kaiken ikäisille! F sanoikin heti Rullaan astuttuaan, että on ihanaa olla siellä taas!

Rullasta löytyy vaihtuvan näyttelyn lisäksi mystisen kiehtova vedenalainen maailma vauvoille ja taaperoille, maja, sekä askartelupaja.

Lastenkulttuurikeskus Rulla
Finlayssoninkuja 6
Vapaapääsy!
Avoinna to-pe 9-14
La- su 10-16

ps. Rulla muuttaa ensivuonna Vanhalle kirjastotalolle Keskustorin viereen. 

Minimalismi ja unelmien toteuttaminen

minimalismi

Minimalismi ei ole vain tavaran vähentämistä. Minimalismi on äärimmäisen tehokas tapa toteuttaa haaveita nopeasti! 

Keskittymällä siihen, mikä on juuri sinulle tärkeää ja poistamalla ympäriltä kaikki turha, jää jäljelle mahdollisuus ja tila unelmien toteuttamiselle. 

Oon matkan varrella toteuttanut tosi monta unelmaani. Ollaan luotu perhekeskeinen arki, karsittu turhia kuluja ja satsattu luomuruokaan. Oon saanu aikaa kirjoittaa tätä blogia. Mies on saanut mahdollisuuden tehdä paljon töitä kotoa käsin... 

Parasta kaikessa on tietenkin sekin, että tyhjä tila mahdollistaa jatkossakin laajentamaan unelmien toteuttamista. Se on hyvä maaperä, jossa voi rauhassa voittaa omia pelkoja ja tehdä oikeasti niitä asioita, jotka tuntuu mulle juuri tänään merkityksellisiltä. Minimalismissa ei tarvitse tehdä kompromisseja! Se on puhdasta iloa ja runsautta! 

Minimalismi on rehellisyyttä itseäni kohtaan. Mitkä asiat on niin tärkeitä, että haluan sisällyttää ne elämääni? Aika on arvokasta ja sitä tulisi kohdella samalla tavoin, kuin karsittuja tavaroitakin. Ansaitseeko tämä aikaani kuluttava asia olla elämässäni? Antaako se enemmän, kuin ottaa? Etenkin, mitkä asiat ovat sellaisia, jotka haluan kuuluvan elämääni?

Kun karsii elämästään turhia asioita alkaa olla varaa valita. Pystymme ehkä valitsemaan paljonko teemme töitä ja voimmeko tehdä sellaisiakin töitä mistä pidämme, vaikka palkka olisikin huonompi? 

Antakaa unelmillenne tilaa toteutua 

<3 Riina 

2017-06-08

Mihin aikasi valuu ja mikä on tärkeää?

Minimalismi

Myönnän, että mun on välillä vaikea soveltaa minimalismia muuhunkin, kuin tavaraan. Juon liikaa kahvia, olen hurjan paljon koneella ja kovalevyni hukkuu valokuviin ja tiedostoihin. En aina käytä aikaani niihin asioihin, mihin oikeasti haluasin.

Koneella on helppo eksyä tekemään kaikkea turhanpäivästä. Vaikka olen karsinut esimerkiksi paljon turhaa tietotulvaa, niin myönnän silti kurkkivani vähän väliä sähköpostia, facebookkia, tai blogini käyttäjälukuja. Luen uutissivustoja ja etsin sitä unelmien ekotaloa etuovi.comista.... Pahimmassa tapauksessa teen näitä kaikkia samaan aikaan! Kirjaudun usein kaikkiin näihin palveluihin heti koneelle istuessani ja ne on auki niin kauan, kuin tässä istun. KAMALAA!  Kaikki nämä palvelut on kuitenkin sellaisia, jotka tallentaa tietoja, jotta voimme katsoa niitä silloin, kun oikeasti haluamme. Niiden katsominen kerran päivässä, tai viikossakin riittäisi pysymään asioista ajantasalla. Muistaakseni Tim Feriss lukee omaa sähköpostiaan vain kerran viikossa....

Silti saan sähköpostin inboxin yhä useammin kokonaan tyhjäksi. Olen aika tehokas päättämään tarvitseeko jokin posti oikeasti huomioni. Perun uutiskirjeitä herkästi, jos ne eivät tuota enää iloa. Teen hieman samaa myös facebookissa. Facebookin etusivun viestitulvassa näkyy vain sellaisien ryhmien ja ihmistenkin viestit, joita oikeasti tahdon lukea.

Olen silti äärimmäisen huono luopumaan kokonaan uutisista, tai vaikka tv-sarjoista. Emme omista telkkaria, mutta usein lasten nukahdettua katson Areenasta jakson, tai kaksi. Tietenkin sen ajan voisi käyttää paremminkin.. Voisin vaikka opetella jonkin uuden taidon...

Olen silti juuri nyt ihanassa elämänvaiheessa, jolloin kaikki on mahdollista! Tällä hetkellä Mies saa tehdä paljon töitä kotoa käsin, olen kotona lasten kanssa ja yritykseni asiat hoituu siinä sivussa melko vaivattomasti. Olemme vapauttaneet aikaamme ja on meistä itsestämme kiinni miten sen ajan oikeasti käytämme.

En usko, että elämämme pitää kuitenkaan olla mitään suorittamista, mutta aina välillä on hyvä kysyä itseltään, että mikä on oikeasti tärkeää? Voisinko sarjan katsomisen sijaan oikeasti keskittyä hetkeksi siihen, mitä kumppanini minulle puhuu? Mihin ihan oikeasti haluamme aikamme käyttää? Se mihin aika arjessa valuu on valinta! Valitsemme usein kiireen ja sähläksen, vaikka olisi muitakin vaihtoehtoja.

En tarkoita tällä sitäkään, että elämässä pitäisi saada aikaan mahdollisimman paljon. Jos kuitenkin keskitymme niihin asioihin, jotka tuo meille onnellisuutta, rakkautta ja mielihyvää, niin juuri ne on asioita, joita mun mielestä kannattaa vaalia ja joille kannattaa oikeasti raivata arjestaan aikaa.

Olen ehkä itse työni suhteen jonkinlaisessa murroksessa. Olen painanut sellaisia ovia kiinnipäin, jotka ennen oli kaiken perusta. Se avaa kuitenkin tilaa uudelle. Ajattelen, että minimalisminkin tarkoitus on selkeyttää elämäämme. On tärkeää, että käytämme aikaamme siihen, mitä oikeasti haluamme tehdä ja kokea. Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon taas: Minimalismi on ennen kaikkea unelmien toteuttamista! Kun karsimme turhaa ja keskitymme olennaiseen, niin unelmilla ei lopulta ole muuta mahdollisuutta, kun toteutua. Joskus siihen menee hieman kauemmin, mutta me saamme juuri sitä, mihin keskitymme.

Pari ajanhallinta vinkkiä muistutukseksi itselleni:


Onko kaikkea pakko tehdä samaan aikaan?`
Voisinko sulkea facebookin siksi ajaksi, kun kirjoitan blogia?
Voisinko käyttää jonkin sarjan katsomiseen käytetyn ajan vaikka uuden taidon opetteluun?
Voisinko pyhittää tiettyjä aikoja vain yhden asian tekemiseen?
Voisinko ottaa oikeasti taas arjesta omaa aikaa kirjoittamiselle, enkä yrittäisi tehdä kaikkea samaan aikaan?

Olisiko aika oikeasti olla läsnä?

2017-06-06

Neulottu kruunu

Neulottu kruunu

Kruunu villasta


Koska kyse on lapsiperheblogista, niin en turhaan rajannut kuvasta pois ylimääräistä trafiikkia pehmoleluineen ja temppuilevine poikalapsineen. Sori siitä!

Häthätää neulotut kruunut jämälangoista ilahdutti silti käyttäjiään suuresti. Punaisena hehkuva krappijuurella värjätty luomuvilla-kruunu hehkuu auringonvalossa. On jotenkin aina niin ihmeellistä, että kasveista voi saada niin mahtavia värejä! 

Inhoan niitä kauppojen tekokuituisia roolivaatteita. Mietin aina välillä, että millaisien kemikaalien muovinhuuruista ilmaa Hulk-naamarin takana hengitelläänkään...

Roolivaatteet, askarteluvälineet, pelit ja kirjat on ehkä sellaisia, mitä minimalistipäissänikin pyrin vaalimaan. 

Muistan aina, kuinka ala-aste opettajani sai harmaita hiuksia sotkeutuneista neulelangoistani. Silti rakastan neulomista yli kaiken! 

<3 Riina 


Ps. Kruunun neulominen on hurjan helppoa! Neuloin suljetuna neuleena sukkapuikoilla, tai pyöröpuikoilla sopivan korkuisen pantaosan. Sen jälkeen jaoin silmukat viiteen osaan. Kunkin osan neuloin sakaraksi kaventaen kolmanneksi viimeisen ja viimeisen silmukan ylivetäen yhteen. Päättelin sakaran silmukat, kun silmukoita oli jäjellä enää kolme.  

2017-06-04

4-vuotiaan minimalistinen (kevät) vaatekaappi



Oikeastaan kovin suuria muutoksia ei ole tapahtunut sitten talvivaatekaapin, mutta tietenkin talvitakki oli vaihdettu välikausitakkiin ja talvikengät lenkkareihin ja saappaisiin. Yksi t-paita meni pieneksi ja toisaalta yksi pitkähihainen tuli lisää. Poika on miltein saman kokoinen, kuin talvellakin, joten suurempaa vaatekaapin uusintaa ei tarvinnut tehdä.

Kuvassa ei ole ihan kaikki vaatteet, sillä osa puuttuu muuten vaan, osa on pesussa ja osa päällä. Myös mm. kengät puuttuvat kuvasta kokonaan. 

Takki on muutaman euron löytö kirpparilta. Marimekon paita, Noshin pitkähihaiset ja Hillan huppari on kyllä pitänyt värinsä hienosti pesuista toiseen! Teelikamenttenin Pöllöpaita on R:n yksi ehdoton lemppari! 

Vaatemäärästä sen verran, että meillä pestään vaatteita miltein joka päivä, joten sen tähden vaatemäärän pystyy helposti pitämään hyvin pienenä.

4-vuotiaan minimalistinen (kevät) vaatekaappi


4kpl boksereita
1kpl uimahousut
1kpl hihaton t-paita
4kpl puuvillasukat
3kpl villasukat
1kpl Marimekon "juhlapaita"
2kpl Nosh pitkähihainen
1kpl Teelikamentten pöllöpaita
1kpl Hillan huppari
1kpl Kirpparilta ostettu spiderman paita
1kpl Marlon collegehousut
3kpl papu legginssit
2kpl sormikkaat
1kpl pipo
1kpl takki
1kpl välikausihousut
1kpl lenkkarit 
1kpl saappaat
1kpl Fleece